Tulipa nukuttua huonosti viime yöna. Herasin jo ennen kahta ja sen jalkeen vain torkahtelin hetkittain. Syyna ei ollut kadulta kantautuva meteli eika kenellakaan talossa ollut aanekkaita bileita. Mielessa pyöri kengat, karvaliivit, korut sun muut. Ihan oikeasti!
Aamulla kello kahdeksan avautuisivat Henkkamaukan ovet ja mikali olisi onnekas ja tarpeeksi nopea paasisi shoppailemaan ihanuuksia Lanvinilta. Olin tietysti kaynyt netissa koko malliston lapi ja tehnyt listoja siita mita kaikkea mahdollisesti haluaisin ostaa, mita voisin ostaa ja mita ehdottomasti tarvitsee ostaa. Yölla sitten jostain syysta aloin epailla muistiani - mitka ne kaikkein tarkeimmat tuotteet olivatkaan, enta jos en aamulla liikkeessa muistakkaan mita listalla oli ja vaan harhailen ympariinsa siina suljetulla alueella ja katselen hataantyneena kun muut maaratietoisesti kahmivat lanvinit itselleen. Aivan kauhea tilanne! Sitten aloin epailla kannattaako sittenkaan ostaa niita paloauton punaisia korkkareita vaan tyytya kaytannöllisempiin mustiin...just joo. Ja sitten heratyskello soi kuudelta ja silmat olivat hiekkaa taynna.
Pikaisesti suihkuun, kaurapuurot naamaat ja reippaasti kavellen kohti Vörösmárty térin Henkkamaukkaa. Matkalla mietin olenkohan ensimmainen vai sadas. No, lahempana sataa se meni. Heti paikalle tultuani sain violetin rannekkeen seka kivannaköisen Lanvin-kangaskassin, jonka sisalla mustaantaittavaliila kaulahuivi. Rannekkeet olivat jaoteltu varien mukaan - eri varit kertoivat jokaiselle oman shoppailuajan. Ensimmaiset 20 paasisivat sisalle Lanvin-karsinaan shoppailemaan 15 minuutiksi heti klo 8 , seuraavat 20 onnekasta klo 8.15 jne. Violettien aika alkaisi klo 9.05. Ei ollenkaan paha aika.
Kaikki vaikuttivat hyvantuulisilta - niin jonossa olijat kuin ystavallinen ja huolehtiva hm:n henkilökunta. Ei mennyt kuin minuutti niin olosuhteet senkuin paranivat - viehattaviin tarjoilija-asuihin sonnustautuneet tytöt saapuivat kahvi- ja croissant-karryjen kanssa. Nyt en valitettavsti voi antaa kaikkea kiitosta unkarilaisille, vaikka kaikki sujuikin joustavasti - kylla se kuuluu markkinoinninosaaville ruotsalaisille!
Ostoslistani karkipaassa oli mm. karvaliivi, mustat rusettikorkkarit ja punaiset korvakorut. Ennen minua oli kuitenkin jo n. 80 fashionistaa ehtinyt valkata omat suosikinsa, joten korkkarit ja korvikset olivat jo poistuneet hyllyilta. Karvaliiveja viela löytyi. Mukaan tarttui myös kirkkaapunainen huulipuna, verkkosukkikset ja melko mahtipontinen raiskyvan punainen kaulakoru. Muistan ne ensimmaiset kerrat kun Budapestin HM:aan saapuivat tahtisuunnittelijoiden mallistoja. Silloin ei liikkeen avauduttua jaljella ollut kaytannöllisesti katsoen enaa mitaan, joitakin hajakokoja sielta sun taalta, ehka. Samalla kuulin kuinka myyjat kertoilivat mita kaikkea olivat edellisena iltana kahmineet itselleen ja sukulaisilleen. Nyt ovat ajat ja tavat muuttuneet - paikalla on liuta koulutettua ja ystavallista henkilökuntaa. Eiköhan se ole ruotsalaisten ansiota. Vuosi sitten kun Jimmy Choon mallisto saapui, Vörösmártyn liikkeessa oli myös suomalaisia pomoja haarimassa paikalla.
Listalleni ei ollut paassyt yhtaan Lanvinin mestariluomusta vaikka mekoistahan merkki varsinaisesti tunnetaan. Jotenkin tuntui etta minimittaiset raiskyvat cocktailpuvut eivat oikein enaa ole taman ikaisen juttu. Vaikka kyllahan tv-spotissa harmaahapsinen Carmenkin keikistelee varsin niukassa keltaisessa hameessa. Joo, mutta ei kaikilla ole Carmenin kroppaa ja itsevarmuutta.
No comments:
Post a Comment