Serkkuni tekee koruja vapaa-ajallaan. Eikä nyt puhuta mistään hippityylisistä amuleteista, joita ei kehtaa kaulaansa laittaa vaan todella upeista luomuksista. Hän on täysin itseoppinut - tilailee helmiä ja muuta materiaalia netistä, lueskelee alan kirjoja ja etsii inspiraatiota kauniista kuvista, lehdistä, kirjoista, matkoilta, siis joka puolelta.
Hän sommittelee, kokeilee, välillä purkaa, välillä lisäilee, kehittelee ja onnistuu. Hänen tekemänsä kaula- ja rannekorut ovat kuin pieniä taideteoksia. Helmet voivat olla muovia, lasia, puuta, ketjut metallia tai hopeaa siis sekä edullisia että kalliita materiaaleja. Ja kaiken tämän hän siis tekee vapaa-ajallaan.
Budapestissa on vähän väliä jos jonkinlaista tori- ja markkinatapahtumaa niin Vörösmarty terillä kuin muuallakin keskustan alueella. Usein niitä kehutaan käsityöläistapahtumiksi, joissa kaikki myytävä tavara on siis itse käsintehtyä. No, varmasti osa onkin, mutta kyllä siellä aina on mukana pöytäliinoja made in China -logolla, aivan niitä samoja joita löytää San Franciscon kiinalaiskortteleistakin.
Viimeksi joulun aikaan katselin oikein sillä silmällä Vörösmarty terin joulumarkkinoita - sinne pääsevät myymään vain käsityöläiset, ainakin näin väitetään - jospa sieltä löytyisi kauniit käsintehdyt korvakorut tai kivannäköinen kulho namusille. Kiertelin toivekkaana kojuja, mutta lopputulos oli lähinnä säälittävä - en saanut kulutettua yhtään forinttia, jos ei lasketa kupillista höyryävää forralt boria.
Kaikista löytämistäni koruista puuttui koruille tärkeä ominaisuus: viehkeys. Esillä olevien korujen designit olivat jotenkin teollisia ja persoonattomia. Kaikki olivat kuin samasta muotista tehtyjä vailla sitä jotain joka tekisi niistä ainutlaatuisia. Enkä sitä paitsi halua samanlaisia korviksia kuin 50 muulla on. Ei käsityön tarvitse eikä saakaan olla virheetöntä toistoa. Jokaisen korun tulisi olla omanlaisensa. Osa tosin oli juuri sitä hippiamulettiosastoa ja nekin ihan lelun näköistä kamaa ja vielä yläkanttiin hinnoiteltuja.
Keramiikkapuolella oli aivan sama juttu. Vuodesta toiseen samat värikkäästi hutasten maalatut kulhot ja mukit. Alkuaikoina niitä tuli uutuudenviehätyksen vallassa ostettua tuliaisiksi ja itsellekin siltä varalta että joskus sitten kun on tullut hankittua mökki niin sinne ne ehkä sopisivat. Just joo!
Tuntuu ettei ihmisiä kiinnosta paneutua edes siihen omaan alaansa vai mistä johtuu että persoonallisuus on kadonnut käsityökulttuurista? Serkkuni on hvvä esimerkki siitä, ettei tarvitse olla ammattilainen saadakseen aikaan hienon, omannäköisensä tuotteen. Riittää kun on vilpitöntä kiinnostusta ja intohimoa tekemiseensä. Pitäähän omasta aikaansaannoksestaan voida olla ylpeä, varsinkin jos tuote kaikenlisäksi on myynnissä!
Eipä tämä käsityön arvostuksen puute taida olla pelkästään Unkarin ongelma. Lomailen parhaillaan Bahamalla ja olen kierrellyt pikkubutiikkeja jotka mainostavat myyvänsä paikallisia koruja, vaatteita, sandaaleja sun muuta mutta tähän mennessä olen törmännyt vain Kiinassa valmistettuihin... Tällaisella saarella, jolla ei ole muuta elinkeinoa kuin turismi, luulisi pienellä vaivannäöllä ja mielikuvituksella saavan aikaan omiakin tuotteita. Menisivät aivan varmasti kaupaksi!
Ja vielä lopuksi: löytyy Unkarista toki kaunistakin kuten Kekesfestön pilkulliset siniset liinat ja keramiikkatuotteet. Ja mummojen kirjailemat Kalocsan raikkaanväriset paprika-aiheiset liinat.
Niinhän se on, että parhaat ja yksilöllisimmät korut saa itse tekemällä. Budapest on pullollaan edullisia materiaaleja ja tekemisen tarvikkeita, kalliitakin löytyy. Sisareni on intohimoinen korujen tekijä. Budapestin ja Suomen kodeissa on jatkuvasti verstas toiminnassa, joissa myös tylsät korut tuunataan uusiksi. On kuulemma hauskaa puuhaa. No, varsinaiset arvokorut ovat sitten jo toinen juttu.
ReplyDelete