Isokenkäiset

Viime sunnuntaina katukuvasta naki etta paiva on jotenkin erikoinen. Kaikki olivat pukeutuneet parhaimpiinsa ja monella oli viela kukkapuska kadessa. Tapaus ei liittynyt mitenkaan vappuun tai sen jalkeiseen aikaan, vaan Unkarissa vietettiin aitienpaivaa. Se etta porukka oli pukeutunut parhaimpiinsa tarkoitti miehilla lahinna sita, etta olivat kaivaneet kaapin perukoista vanhan rippipuvun tai ainakin se naytti silta. Tosin puvut eivat olleet pinkeita kuten voisi luulla vaan painvastoin ylisuuria. Eivatka pelkastaan puvut!

Kavelin Andrássy útia pitkin sunnuntai-brunssille Marriottiin kun kuulin ihmeellista klompsutusta. Hetken paasta klompsuttaja meni ohi. Fiksusti pukeutunut nuorimies, jonka puku istui moitteettomasti. Mutta se ihme klompsutus. Sehan johtui pojan plankatuista, mutta suurista kengista. Eika nyt puhuta mistaan numeroa isommista jalkineista vaan ainakin viisi numeroa liian suurista! Mika kumma tata kansaa vaivaa? Miksei voi ostaa sopivan kokoisia kenkia ja vaatteita?

Tassa yksi koominen esimerkki lahipiiristani. Ystavani Monika oli tutustunut itseaan muutaman vuoden nuorempaan, mukavaan ja sporttiseen mieheen. Monika oli jo ennen Laszlon tapaamista varannut itselleen parin viikon matkan Mauritiukselle. Uusi poikaystava ilmoitti lahtevansa mukaan. Mikas siina, kivahan se on matkustaa mukavan ihmisen kanssa.

Ensimmaisen kuukauden aikana Monika naki Lászlón aina pukeutuneena urheilullisesti verkkareihin ja isoihin t-paitoihin. He tekivat treffit lentokentalle. Jarkytys olikin sitten aikamoinen - Laszlo saapui sovittuun paikkaan kentalle pukeutuneena pukuun. Eika mihinkaan tahansa pukuun vaan yksinkertaisesti useita kokoja liian suureen. Lahkeet viilsivat maata, sormenpaita ei nakynyt, hartioista ei kannata edes mainita... Kengat tietysti klompsuivat jaloissa. Loma meni kuulemma ihan ok, huolimatta Laszlon vaatevalinnoista.

Arkeen palattuaan Monika otti asiakseen uusia miehen koko garderoobi. Helppoa se ei ollut eika ihan halpaakaan, mutta jotain oli tehtava ja mahdollisimman akkia. Yksi teoria ylisuurille vaatteille on se, etta mies tuntee itsensa isommaksi ja kookkaammaksi kun on reilun kokoiset vaatteet ylla. Erittain epaloogista mutta niin unkarilaista! Luulisi etta peili edes paljastaisi totuuden.

Naisilla tilanne on painvastainen. Enpa ole koskaan nahnyt yhdellakaan unkarilaisella naisella paalla jotain ylisuurta. Niukkaa ja pinkeeta sitakin enemman. Naisten juhlapukeutuminenkaan ei valttamatta ole kovin tyylikasta ja eleganttia, ainakaan meidan pohjoismaalaisten mielesta, mutta heista kuitenkin huokuu tietty tyytyvaisyys itseensa. Sellaista tunnetta harvoin nakee suomalaisissa kanssasisarissa. Olemme yleensa ennemminkin vaivautuneita ja pelkaamme olevamme ylipukeutuneita. Ja ennen kaikkea pelkaamme mita muut ajattelevat. Etteivat ne vaan luule etta ma luulen itsestani jotain -asenne on arsyttavan yleista. Mutta minkas sille luterilaiselle kasvatukselle mahtaa.

Unkarissa jokainen saa pukeutua juuri niin kuin haluaa. Eika kukaan kummastele, tuijota saati sitten huomauttele. Paitsi jos nainen on pukeutunut valinpitamattömasti liian telttamaisiin vaatteisiin...

.....